Dialogit ratkaisukeskeisyydessä

Olen viime viikkoina altistunut dialogisuusideoille oikein kunnolla! Ensin Ari-Pekka Skarp kirjoitti mielenkiintoisen blogin ratkaisukeskeisyyden ja dialogisuuden suhteesta (dialogisuus.wordpress.com, 22.2). Sitten Ratkes-lehti toi postiluukusta Leena Rönkön jutun dialogisuudesta (Dialogi on jo muutos, Ratkes 1/2013). Kaiken kukkuraksi tutkija Colwyn Trevarthen osoitti toissa päivänä Mannerheimin Lastensuojeluliiton seminaarissa (Suhteen vahvistuminen kiinnostuksen, aikomusten ja tunteiden kautta, 15.3) miten äidin ja jopa vastasyntyneen vauvan välinen hyvin synkronoitu dialogi toimi!

Ari-Pekan blogista päättelen, että verrattuna dialogiseen ohjaajaan, ratkaisukeskeskeinen ohjaaja vie asiakaskeskustelua voimavarojen ja tavoitteiden, vuorovaikutuksen ja tulevaisuuden suuntaan. Asiakas määrittelee pääosin sisällön näiden parametrien sisällä. Dialoginen ohjaaja pyrkii vastaavasti rikastuttamaan keskustelua asiakkaalle hyödyllisellä tavalla ohjaamalla keskustelua siihen, mikä tässä ja nyt tulee puheeksi kaikilta osallistujilta. Hän saattaa myös tuoda esille omia mielipiteitään. Keskustelulla ei ole ennalta määrättyä suuntaa, vaan suunta syntyy dialogin aikana.

Leenan jutussa kiinnitin huomiota siihen, että avoimissa (dialogisissa) keskusteluissa on tärkeää kutsua eri äänet, merkittävät ihmiset ja tapahtumat mukaan. Esimerkkinä hän mainitsee, että jos joku puhuu tunteella jostakin kokemuksesta tai ajatuksista, on syytä pysähtyä siihen ja tehdä tilaa äänille, jotka siihen liittyen vielä ovat heikkoja ja häilyväisiä.
Leena kirjoitti myös elävästi esiin miten kaikki vuorovaikutus on kehittymistä liikkeen kautta. Hän viittaa tutkija Colwyn Trevarthenin johtopäätökseen, että äiti ja vauva (ihmiset?) sovittautuvat toisiinsa ja yhteiseen tilaan kaikilla ruumiinliikkeillään kuin sinfoniaorkesteri. Näin syntyy tilannekohtaista tietämistä, kokemuksia, jotka ovat tärkeä osa ihmiseksi muotoutumisen prosessia.

Trevarthenin tutkimukset osoittavat tosiaan miten jo alle tunnin ikäiset vauvat ovat synkronoidussa eleiden ja äänten vuorovaikutuksessa vanhempansa kanssa sekä aloitteen tekijöinä että yhtymällä aloitteisiin. Hän puhui etenkin siitä, miten tällaiset lyhyet kohtaamiset kuin itsestään rakentavat molempien elämäntarinaa. Hauskana yksityiskohtana hän kertoi, miten kuuden kuukauden ikäisen lapsen kädenliikkeet äidin laulaessa lorua, kapellimestarin tulkinnan mukaan olivat täysin ammattimaiset!?

– Mitä, jos ratkaisukeskeisesti työskentelevä ammattilainen ohjaisi keskustelua enemmän siihen, mitä joku osallistujista painottaa eleillään, äänenpainoillaan ja sanoillaan tärkeäksi riippumatta siitä, kuulostaako se voimavaralta, vuorovaikutusasialta tai tulevaisuuteen ja tavoitteisiin liittyvältä?

Äkkiseltään tämä tuntuu turhalta, koska ratkaisukeskeisyydessä hyödynnetään avauksia kyseessä olevan asian ratkaisun suuntaan. Kaikki tärkeäksi painottuva, etenkin ammattilaisten taholta, ei oikein houkuttele, koska elämäntarinan laajempaa rakentamista ei yleensä käytännön työtilanteissa tarvita.  Riittää, että asiakas rakentaa kyseessä olevaa elämäntarinansa osaa ja kohdataan samanlaisena ihmisenä kuin itse olemme. Ammattilaiset ohjaavat muutenkin keskusteluja enemmän kuin kuvittelevatkaan omien intressiensä suuntaan, joten miksi vahvistaa sitä?

Monet tutkijat kuitenkin osoittavat, että jokaisessa keskustelussa on dialogia. Altistumme siihen huomaamattomasti koko elämämme ajan. Aina syntyy jonkinlainen tanssi muiden kanssa. Liikumme, ajatuksemme liikkuvat, äänemme liikkuu, sanamme liikkuvat ja syntyy erilaisia kuvioita. Kaikki osallistujat tuovat tanssiin itsensä ja altistuksensa. Kaikki kokevat ja oppivat uutta yhdessä. Miksei sitä harjoittelisi, ymmärtäisi ja käyttäisi paremmin?

Voisikohan ajatella, että ratkaisukeskeisesti viritetyssä dialogissa ammattilainen sovittautuu partnerin liikkeisiin yrittäen vaikuttaa, niin että liikkeet olisivat kumppanille mahdollisimman hyödyllisiä, kenties sulavia? Että ammattilainen toimisi kuin valmentaja, joka auttaa valmennettavaa pärjäämään tämän valitsemassa lajissa?

Pidempi-aikaisissa asiakassuhteissa ratkaisukeskeisessäkin työskentelyssä elämänkerrannallinen ja ihmiseksi muotoutumisen kysymykset saattavat kuitenkin ollakin kiinnostavia. Mutta, se onkin jo toinen juttu J.

Peter Sundman

”Mindfun” -mielentilan ja asennoitumisen jäljillä

27.08.2017

Myötätunnon merkitys on puhuttanut ja mietityttänyt paljon viime aikoina. Verkostossamme on kasvatettu osaamista tästä teemasta ratkaisukeskeisyyden, positiivisen psykologian ja mindfulnessin rinnalla jo vuosia. Se on ollut osin intuitiivista, koska asia nyt vain on tuntunut niin oikealta.

Nyt tieteellinen mielenkiinto suuntautuu yhä pontevammin tälle alueelle ja tukee myönteisiä havaintoja myötätunnon monista terveysvaikutuksista. Heinäkuisen Positiivisen psykologian maailmankongressin tuliaisina Krisse Lipponen kertoi useista lupaavista compassion-tutkimuksista sekä workshopeista, joissa käytiin läpi näyttöä mm. myötätunnon, merkityksellisyyden ja myönteisten tunteiden vaikutuksista positiivisen terveyden ja työelämän rakentajina. Tällä tiedolla on valtavasti merkitystä ja sovellusmahdollisuuksia kokonaisvaltaisen terveyden edistämisen kannalta monilla elämänalueilla.

Lue lisää…

Mindfulnessin 7 yleisintä väärinymmärrystä

06.10.2015

mindfulnessAleksi Litovaaran Hetkinen-vlogissa fiilistellään yleisimpiä väärinymmärryksiä mindfulnessiin liittyen ja avataan aiheita MythBuster-meiningillä!

Lue lisää…

Johtavan viestintäkonsultin tutustumismatka mindfulnessiin

15.05.2015

Johtavan viestintäkonsultin tutustumismatka mindfulnessiin – täyttä elämää ja arkeen sopivia harjoituksia Susanna Isohannin blogissa! Lue blogi-kirjoitus tästä.

Alussa

05.04.2015

Alussa meillä oli halu perustaa vanhan työyhteisön jatkeeksi uusi. Etsiä ehkä vähän enemmän ihmisiä mukaan. Ratkaisukeskeisellä kielellä meillä oli unelma. Tällä kertaa unelma oli kuitenkin enemmän tuntuma, koska sitä ei tarkennettu. Sen sijaan aloitimme ottamalla yhteyttä tuttuihin, jotka kenties voisivat olla kiinnostuneita yhteistyöstä. Yhtäkkiä meitä oli kymmenkunta. Aloitimme. Mitä yhteistyö voisi olla? Mitä varten? Ja etenkin missä tiloissa, koska tilantarve oli akuutti. Joitakin askelmerkkejä löytyikin yllättävän hyvin.

Lue lisää…