Ihminen elää elämäänsä ikään kuin se olisi tarina, jonka päähenkilö hän on. Tarinan avulla ihminen jäsentää elämänsä tapahtumia ja moninaisuutta luoden niistä mielessään suhteellisen johdonmukaisen kokonaisuuden. Tarinanmuodostus toimii myös ryhmätasolla, esimerkiksi tiimin tai perheen tasolla. Tarina-sanan voi korvata myös sanalla puhetapa, jolloin idea tulee maanläheisemmäksi.

Usein tarinamme ei ole kovin tiedostettua eikä varsinkaan sanallista. Tarinallisen työskentelyn avulla voi tulla tietoiseksi tavastaan puhua itsestään tai työryhmän tavasta puhua ryhmästään. Tarinoita voidaan kertoa monesta näkökulmasta niin että ne säilyvät yhtä tosina. Sopivaa kertomusta tai puhetapaa hakemalla tarinaa voidaan muovata hyvinvointia parantavaksi sen sijaan, että se rajoittaisi tai kaventaisi elämää.